Vuosi sitten sain sähköpostiini viestin, jonka otsikossa luki: “Onnea uudelle yrittäjälle!” Hikipisarat valuivat pitkin niskaani, kun mietin, mihin olen ryhtynyt: y-tunnuksen myötä olin ottanut ensimmäiset askeleet omannäköisen työelämän rakentamisessa.
Ensimmäisen yrittäjävuoden aikana olen luonnollisesti oppinut paljon yrittäjyyteen liittyvää käytännön työtä: asiakashankintaa, talouden suunnittelua ja oman työn kehittämistä. Kuitenkin merkittävimmät pohdinnat ovat liittyneet rahaan ja vastuullisuuteen.
Valitsin yrittäjyyden instrumentiksi, jonka avulla pystyn hankkimaan elannon mielekkäästä työstä ja takaamaan riittävän ja laadukkaan vapaa-ajan. Kaikessa tekemässäni työssä keskiössä on ihminen ja ihmisten muodostamat yhteisöt. Työni tavoitteena on auttaa ihmisiä osallistumaan heitä koskevien asioiden käsittelyyn ja päätöksentekoon.
Raha ei ole paha
Käytännössä elanto ja laadukas vapaa-aika tarkoittavat käytettävissä olevaa rahaa, joka yrittäjänä tulee myydyistä palveluista. Talouden suunnittelu auttaa hinnoittelemaan palvelut siten, että työstä laskutetut eurot riittävät paitsi elämiseen (loma-aikoinakin) myös verojen, vakuutusten ja työnteosta syntyvien kulujen kattamiseen.
Ennen yrittäjyyttä en ole pohtinut ikinä näin paljon omaa rahankäyttöäni. Toiminimiyrittäjänä päätän itse, millaisia summia yrityksen tililtä siirrän kuukausittain käyttööni. Sitä summaa kukaan muu ei määrittele puolestani. Vähimmäislaskutustarpeeseeni vaikuttaa se, millaiset asumis- ja ruokakustannukset minulla on, mitä haluan arjessani harrastaa, miten paljon rahaa laitan säästöön ja millaisiin henkilökohtaisiin tai liiketoiminnallisiin riskeihin minun on hyvä varautua.
Vaan entä, jos haluaisinkin laajentaa liiketoimintaani niin, että oman toimeentulon lisäksi se tarjoaisi mahdollisuuksia myös muille?
Fasilitointiosaamiseni kumpuaa yhteisötaiteilijana tekemästäni työstä ja aiemmista opinnoistani. Taiteilijan osaamisessa on paljon muutakin annettavaa esimerkiksi organisaatioiden kehittämiseen kuin kokoushygienian parantaminen, ja kaltaisiani taiteen soveltavan käytön ammattilaisia on muitakin. Minusta olisi mahtavaa, että voisin omalla työlläni tehdä tilaa ja helpottaa myös heidän työllistymistään tällä kentällä. Jotta voin päästä siihen tilanteeseen, täytyy minun ajatella rahaa paitsi oman toimeentulon myös liiketoiminnan kehittämisen ja kasvattamisen näkökulmasta.
”Raha ei ole paha”, sanoi aikanaan Gun-Britt Härdelin Antti Holman sketsissä. Härdelinin ratkaisut köyhyyden poistoon eivät olleet välttämättä niin toimivia, mutta kannustimena raha-asioiden pohdintaan lause on kelvollinen.
Yritys voi luoda arvoa muullekin kuin pääomalle
Yrittäjyys ei ollut minulle valintana itsestäänselvyys. Mietin yrittäjyyden lisäksi mielekkään työnantajan löytämistä ja toisaalta aiemmissa töissä pysymistä ja oman työnkuvan kehittämistä. Yksinyrittäjyyden vaihtoehtona mietin osuuskuntaan liittymistä.
Pyörittelin mielessäni erilaisia tulevaisuuskuvia muutaman kuukauden ajan. Lopulta valitsin yrittäjyyden, koska halusin vapautta päättää omista tekemisistäni (asiakkaistani), kantaa vastuun tekemästäni työstä ja rakentaa vastuullista yritystoimintaa. Näin yrittäjyydessä mahdollisuuden jaettuun arvonluomiseen (ks. Michael Porter: Why business can be good at solving social problems).
Jaettu arvonluominen tarkoittaa sitä, että yritys lisää toiminnallaan muutakin kuin pääoman arvoa. Yritys voi esimerkiksi tarttua johonkin kestävän kehityksen ongelmaan ja luoda siihen voittoa tuottava ratkaisu, jonka tuotoilla ratkaisua voidaan skaalata moninkertaiseksi.
Ajatus jaetusta arvosta poikkeaa yrityksen perinteisenä tarkoituksena pidetyn hokeman kanssa: “Yrityksen ensisijainen tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa.” Toki lainsäädännössä osakeyhtiön tehtäväksi määritellään voiton tuottaminen, mutta virke jatkuu sivulauseella: ”- – jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.” Toisin määrääminen voi olla vaikka niin kutsuttu vastuuomistajuus (‘steward ownership’). Esimerkiksi suomalainen ohjelmistoyritys Sharetribe on ottanut käyttöön mallin, jossa yrityksen yhtiöjärjestys estää yrityksen myynnin ja rajoittaa voitonjakoa.
Kohti dialogista yhteistyötä
Vastuullinen ajattelu on oman liiketoimintani perusta, vaikka tällä hetkellä kysymykset vastuuomistajuudesta tai edes osakeyhtiöstä ei olekaan vielä relevantteja. Minulle on kuitenkin tärkeää tehdä arvojeni mukaista työtä. Tavoitteeni on omalla työlläni auttaa ihmisiä osallistumaan omien asioidensa käsittelyyn ja päätöksentekoon.
Työssäni keskeisimpiä arvoja on yhdenvertaisuus. Dialogisella työotteella ja matalan kynnyksen toimintatavoilla varmistan, että kaikilla on tilaa osallistua.
Mistä sitten tiedän, että teen töitä tahojen kanssa, jotka jakavat arvot kanssani? En aina voi tietääkään, ainakaan ennen kuin olen saanut avattua keskusteluyhteyden. Jos vaikuttaa siltä, että arvot tai toimintatavat eivät kohtaa, voin myös kieltäytyä yhteistyöstä ja samoin voi tehdä myös toinen osapuoli. Minulle tärkeää on se, että keskusteluyhteys voi syntyä myös silloin, kun näkökulmamme eroavat toisistaan.
Näiden ajatusten kirjaaminen ylös tuntuu samalla hyvin henkilökohtaiselta ja tärkeältä muistutukselta siitä, miksi olen tälle polulle lähtenyt. Laitan kakkuun yhden kynttilän Tupu Creativelle ja jatkan hyväksi havaitulla tiellä!