Olen ohjannut edellisen kerran teatteriesityksen vajaat 5 vuotta sitten, ja silti kehtaan kutsua itseäni taiteilijaksi. Mitä kauemmas olen tullut taiteilijan työn arkipäivästä, sen enemmän olen ruvennut pohtimaan, missä taiteilijan identiteetti näkyy kaikesta huolimatta. Tiivistän havaintojani kolmeen elementtiin: ihmettelyyn, harjoitteluun ja vuorovaikutukseen.
Ihmettely ja toisin katsominen auttaa minua näkemään asioita uusista näkökulmista. Kun tein teatteria nuorten kanssa, etsimme nuorten kanssa yhdessä heidän maailmastaan kiinnostavia tarinoita ja epäkohtia, joita he haluaisivat nostaa esiin.
Yhteisöllinen käsikirjoitusprosessi oli parhaimmillaan varsinaista asiakasymmärryksen keräämistä.
Harjoittelu on osa taiteilijan työtä
Teatteriin, kuten moneen muuhunkin taiteenlajiin, kuuluu olennaisena osana taidon tai teoksen harjoittelu ja variaatioiden kokeileminen. Ohjatessani tapana oli tuoda katsojia jo hyvin varhaisessa vaiheessa seuraamaan harjoituksia. Näin nuoret ryhmäläiset saivat harjoitusta katseen alla olemisesta, ja yhdessä työryhmän kanssa saimme tärkeää palautetta siitä, välittyykö toivomamme väite tai tarina katsojille asti.
Teatteriesityksestä tehdään siis aika monta prototyyppiä matkan varrella, ennen kuin maksava yleisö päästetään sisään.
Vuorovaikutus on vaikuttamista
Yhteisöteatterin tekijänä tavoitteenani on aina ollut jonkinlainen vaikuttaminen ympäröivään yhteiskuntaan. Vuorovaikutus-sanassa itsessään on jo kiehtovasti mukana vaikuttamisen ja vaikuttumisen elementit. Vuorovaikutustaidoilla ja läsnäololla on merkittävä rooli esiintyjien työvälineenä, minkä lisäksi esityksen ja yleisön välille syntyy vuorovaikutusta.
Taiteilijan työn lopputulos aiheuttaa parhaassa tapauksessa keskustelua esityksen aiheista niin yksilöllisesti, paikallisesti kuin yhteiskunnallisestikin.
Vaikka varsinaisesta taiteilijan työstä on jo liki puoli vuosikymmentä aikaa, löydän itseni aina uudestaan syvimmän identiteettini ääreltä ja soveltamasta taiteilijan työvälineitä kehittämistyön prosesseihin, ideointiin ja suunnitteluun. Fasilitoinnissa olen havainnut erittäin hyödylliseksi taidon asettua tarkastelemaan asioita kriittisesti ja luovasti sellaisistakin näkökulmista, jotka eivät itselleni muuten olisi luontevia.
Myös tämä kirjoitus on yksi osoitus siitä, miten taiteilijan identiteetti toimintaani vaikuttaa. Jaksan loputtomasti reflektoida suhdettani omaan tekemiseeni ja siihen, mikä minun paikkani on maailmassa.