Luovan toiminnan ohjaamisessa innostun liekistä, joka osallistuvissa ihmisissä syttyy. Ohjatessani toimintaa – on se sitten työyhteisön sisäisen työskentelyn fasilitointia, ideointityöpajan vetämistä tai kohtaamistaitojen kouluttamista – keskityn siihen, että osallistujat pääsevät loistamaan ja että heidän välilleen syntyy kunnioittava vuorovaikutus.
Kun tutut ihmiset pääsevät tekemään toistensa kanssa jotain ennalta-arvaamatonta, ja näkevät uusia puolia toisistaan ja jopa itsestään, koen itsekin oivalluksia. Oivallukset nostattavat energiaa, joka tarttuu myös muihin.
Vetäessäni työpajaa saan kuunnella sellaisia näkökulmia, joita en olisi itse osannut nähdä. Se innostaa minua ja saa minut ajattelemaan asioita entistä monipuolisemmin. Säännöllisin väliajoin harhaudun ajattelemaan, että tiedän, miten osallistujat vetämiini harjoituksiin reagoivat ja mitä he tiettyihin kysymyksiin vastaavat. Joka kerta saan todeta olleeni väärässä.
Joskus ryhmätyöllä on esteitä, ja matalan osallistumisen kynnyksen ja turvallisen tilan luomiseen täytyy nähdä vaivaa. Kun osallistuja saa vaikean tai pidätellyn asian sanottua toisille osallistujille, koen helpotuksen tunnetta osallistujan kanssa.
Joskus yhteinen epäonnistuminen on paras lopputulos, mihin vetämäni työpaja voi päätyä. Alkuperäisen tavoitteen sijaan pääsen yhdessä osallistujien kanssa ottamaan opiksi ja muuttamaan toimintaa paremmaksi.
Viimeiset viikot ovat olleet hyvin intensiivisiä ja työntäyteisiä. Siksi halusin muistuttaa itseäni siitä, mikä minussa saa aikaan tunteen paloa. Mikä sinut saa syttymään?